JÄLKI

Jälki aloitettiin heti  pennun kotiuduttua. Yleensä kerran päivässä ruoka piti tienata nenää käyttämällä. Aluksi tein pitkulaisia, edestakaisin tallattuja ”ruokaruutuja”, joita pennuille oli käsittääkseni kasvattajan luona jo tehtykin. En kuitenkaan pitänyt siitä, että koira talloo edes takaisin pitkänomaisella linjalla ja saattaa syödä epätasaisesti ruoan ruudusta siten, että tarkasta nuuskuttelusta (=oikea työskentelytyyli) huolimatta toisella puolen ruutua ei herunutkaan enää murun murua. Halusin, että niin kauan kun koira tekee töitä kunnolla, se löytää koko ajan ruokaa. Pentu tietenkin riistettiin ruudusta aina ennen kuin ruutu oli tyhjä, jotta se turhautuisi ja pyrkisi aina takaisin ruutuun, eli ”jäljelle”.

Onnistuin pilaamaankin koiran jäljestyksen alkeet hetkellisesti, mikä on osoitus koiranomistajan epätoivoisuudesta saada koira kasvamaan ISOKSI ja vahvaksi. ;) Ruokin pentua reippaasti, vaikka eläintieteilijänä tiesin ettei lihava pentu ole iso aikuinen ja ettei ruoan määrällä voi kasvamiseen sinänsä vaikuttaa muuten kuin korkeintaan hidastamalla tai kiihdyttämällä kasvua. Niinpä penikalla oli selkeästi myös motivaatio-ongelmaa (saattoi nostaa kesken kaiken päänsä nurmesta ja ihmetellä ohikulkevia varusmiehiä tms.). Kuka nyt kylläisenä viitsisi ruuan eteen vaivautua töitä tekemään!

Niinpä samalla kun kevensin ruokintaa, yritin saada jäljestämiseen mukaan myös taistelutahtoa ja aggressiivisuutta tekemällä pieniä ruutuja joihin laskin koiran vain pariksi-muutamaksi sekunniksi kerrallaan, kiskoen ja tönien sitä koko ajan pois ruudusta! Homma toimi ainakin tälle yksilölle ja sain penikalle lisää ahneutta ja intensiivisyyttä.

Kun ruudut alkoivat sujua mukavasti, siirryin askel-jälkiin: lyhyellä askelella kunnolla tallattuja muutaman metrin pituisia jälkiä, joka askeleella ruokaa. Jälki kiemurteli heti alusta asti isompaa ja pienempää mutkaa ja alustatkin vaihtelivat (nurmi, suo, sammalpohja, multa, hiekkainen kangas, jne). Tärkeintä oli se, että omat askeleet näkyivät kunnolla, jotta pystyin valvomaan koiran toimintaa. Ryntäilyn jäljellä kitkin heti pienillä pakotteilla pois.

Esineilmaisun opetin seuraavana talvena. Aloitin kovalla metalliesineellä, joka ei olisi mukava ottaa suuhun. Siihen hätään käsillä sattui olemaan pistooli (tyhjä), joten onnistuipa se silläkin!;) Vaihtelin esineitä mahdollisimman paljon alusta asti ja käytin harjoituksissa jonkin verran myös apuohjaajaa, jotta sain koiran menemään suorana maahan esineen kohdalle ja olemaan koskematta esineeseen edes tassuillaan.

Kesällä 2005 NASU oli vuoden ikäinen ja tein yhä enimmäkseen joka askeleella ruokaa olevia jälkiä vaihdellen maastopohjia ja jäljen ikää sekä kaarteiden loivuutta.

Kesällä 2006 tein todella vähän jälkiä. Kesä oli kuuma ja aurinko poltti läheiset nurmialueet karrelle. Oli erittäin vaikea nähdä itse missä jälki tarkalleen ottaen kulki. Koiran virheisiin puuttuminen, eli kouluttaminen, oli siis mahdotonta. Lisäksi pientä motivaatiopulaa itselläni oli havaittavissa, kun tiesin ettei koira kuitenkaan osallistu tänä kautena vielä kokeeseen. Tänä kesänä tuli kuitenkin varmuutta esineille, sain pidettyä jäljen ajamisen tempon samana vaikka ruoan määrä jäljellä vaihtelikin ja tyhjiä pätkiä pidennettiin.

 2007

Muutama kymmenen jälkeä erilaisille alustoille sain tehtyä ennen I-luokan koetta, jossa jälki sinänsä on naurettavan helppo (n.300 askelta, ohjaajan itse tekemä, 2 kulmaa ja 2 omaa esinettä, n.20min vanha), mutta vaatii säntillistä ja tiivistä työskentelyä alusta loppuun. Enemmän olisi saanut olla vielä harjoittelua takana, mutta peltojen puuttuminen vaikeutti jälleen harjoittelua. 

IPO2 kokeessa jäljen osalta tulos oli 98 pistettä. Nasu jäljesti hieman liian vauhdikkaasti ja "huolettomasti", painetta olisi saanut olla enemmän. Päävirheenä oli kuitenkin omasta mielestä yksi vilkaisu yleisöön kesken jäljestyksen sekä pieni esineen tökkäisy lopussa. Jälkiharjoituksissamme on ollut ennenkin mukana yleisöä, ja luulenkin, että huonosta valmistelusta johtuen koira ei ollut tarpeeksi keskittynyt ja vilkaisu johtui enemmän tästä eikä niinkään yleisöstä.

Tänä kesänä ajoimme yhteensä ehkä vain noin 30 jälkeä. 

2008 

Karsintoja edeltävä harjoittelu oli erittäin vähäistä. Yritin ajaa erilaisilla alustoilla ja jopa omasta mielestäni pitkässäkin heinässä  (lähes polveen asti), mutta en sentään karsintoja vastaavalla alustalla, eli lantiolle asti ulottuvassa heinikossa!  :) Harjoittelun myötä huomasi, että jälki jäljeltä koiran jäljenajo muttui koko ajan paremmaksi, joten harjoittelua olisi todellakin tarvittu. Saatiin ehkä 10 jälkeä alle ennen koetta. Kokeessa koira ajoi aika rauhallisesti, kulmissa nosti päätänsä, ei ilmaissut yhtään esinettä. Omasta mielestä näin jäljellä valkoisen pullonkorkin, jonka kohdalla se hieman mietti ilmaistaanko vai ei, mutta ei ilmaissut (ja se ei ollut jäljen tekijän jättämä esine). Oikeita esineitä en paikantanut koiran käytöksen perusteella (eli tuntuma heinikkoon katoavasta liinasta). Saldo oli 73 pistettä.

 Piirinmestaruuksiin mennessä olin saanut hieman korjattua kulmatyöskentelyä ja muutenkin jälkiä oli koiralla alla enemmän kuin alkukesästä. Vesilätäkköinen, mutta muuten ihanteellinen, lyhyt heinäpelto näytti hyvin koiran jäljestämisen tason. Alussa Nasu oli hieman epävarma ja ajoi aika paljon varmistellen ja tarkistellen, mutta tiiviillä nenällä ja aika lailla intensiivisesti. Pisteet meni joistain tarkisteluista, sekä viimeisestä esineestä. Ennen viimeistä esinettä koira ajoi huolimattomasti muutaman metrin ilmavainulla ja hakien esinettä, jonka löysi sitten sen jo ohitettuaan eikä älynnyt enää ilmaista sitä korrektisti, vaan seisoi esineellä ja otti sen sitten suuhunsa (esine hylättiin), pisteitä 86. Työskentelyssä oli paljon haparointia, joka olisi todennäköisesti korjaantunut paremmalla valmistautumisella ennen koetta (hain koirat viikon tarhakuurilta perjantaina, olimme kymmenen aikaan illalla kotona, ja aamulla seitsemän jälkeen lähdettiin ajelemaan kokeisiin...)

TOTTELEVAISUUS

Tottelevaisuuden harjoittelu aloitettiin heti ensimmäisenä päivänä. Seuraamisen paikkaa ja asentoa, käännöksiin ja pysähdyksiin reagoimista ja kontaktia ja aktiivisuutta sekä liikkeiden teknistä osaamista (istu, maahan, tänne, jne) harjoiteltiin ruualla alusta asti. Usein syötin yhden päivän aterioista tottiksessa.

Rinnalla kulki tietenkin myös patukka ja palloleikit, jotka myös loivat pohjaa tottelevaisuudelle. Tässä harjoiteltiin leikkimistä ohjaajan kanssa, saaliin tuomista takaisin ohjaajalle, taistelua, rauhavaihetta ja myös irroitus.

Tottelevaisuudessa siirryttiin ensin ruuasta saalisleluihin ja siitä ruvettiin mielentilan ja vireen ollessa oikea ja  liikkeet teknisesti oikein siirtymään myös pakotteiden käyttöön, eli "pakkaamaan" koiraa pienempään tilaan, jossa kunkin liikkeen voi suorittaa.

PURUT

Tämä on Nasun päälaji ja siihen sitä on alusta asti koulutettu. Tottelevaisuuden alkuharjoitukset loivat hyvää pohjaa myös maalimiehen kanssa pelaamiselle (rauha, irroitus, saaliin takaisin vieminen, vastustaminen jne).

"Purutreenit" olivat yli vuoden ikäiseksi asti lähinnä satunnaisia patukka- ja saalisleikkejä. Syksyllä 2005 opiskeluni Lappeenrannassa johdattivat meidät Etelä-Karjalan treeniporukoihin, jossa Imatralla päästiinkin jo ihan hyvään alkuun. Pimeät illat siirsivät treenit meidän ulottumattomiin viikonlopuiksi, mutta onneksi Kotkasta löytyi vielä tilaa yhdelle pienelle malinoissille ja pääsimme  vuoden ajan treenaamaan Helysen Timon ryhmään. Kiitokset Timolle!

Muutamia pitkiäkin treenitaukoja on vuoteen mahtunut ja edistyminen on ollut kausittaista (sellaistahan se on yleensä muutenkin?). Syksystä asti on Nasu asustellut suurimman osan ajastaan pääkaupunkiseudulla, joten oli luonnollista yrittää etsiä sieltä päin puruporukoita. Taas pieni malinois mahtui ujuttautumaan treeniryhmään, tällä kertaa Tuukka Nikolan hoiviin. Työstämisen alle tuli hypyt ja lähellä vartiointi.

Vuosi kerettiin Tuukan kanssa treenailla ja vartiointi alkoi olla jo hyvässä kuosissa, kun Tuukan jalkavamma siirsi meidät Koskensalon Markon treenattavaksi. Kiitos Markolle siitä, että päästiin harjoittelemaan ja viimeinkin kokeisiinkin! Markon kanssa työn alle tuli lähinnä hypyt ja koekaava, kokeiden kolkuttaessa jo ovella. Piilolla haukkumisen vaikeudet näkyivät vielä 8.9.2007 järjestetyissä kokeissa... hyvä, kokosuun puruote... ;) 

Harjoitukset jatkuu ja 2.luokan koe lähestyy... Työn alla on ainakin selkäkuljetus, hypyt ja vartiointi. Piilonkierrot olen opettanut koiralle jo aiemmin palloa apuna käyttäen.<-- Noin huolettomasti ykkösluokan kokeen jälkeen totesin piilonkierroista...  ;D Eipä tainnut tyttö tietää minkälaista probleemaa oli piilonkierrossa tarjolla!;) Vielä viimeistelyharjoituksissa näytti pahalta, mutta onnistuttiin kuitenkin kiertämään SE 4. piilo itse kokeessa, 27.10.2007. Muuten purut meni hyvin, hallintakin oli saatu kuosiin. Tuloksena IPO2. Kiitokset Markolle ja treeniryhmälle!

Keväällä 2008 siirryttiin Satakuntaan töiden johdattamana ja aloitin Porissa Viljasen Jussin treeniporukassa. Kevät meni opiskelujen ja töiden merkeissä. Olin lähes koko kevään huhtikuun alusta kesäkuun puoliväliin sotaharjoituksissa, joten purut jäi aika kevyelle treenille eikä keretty saamaan piilonkiertoja kuntoon ennen MM-karsintoja. Sehän sitten näkyi kokeessa ja myös häiriintyi hieman ohjaajasta jälkivartioinneissa. Sen sijaan hihan haukkuminen oltiin saatu korjattua siihen malliin, että kokeessa Nasu hakeutui aina hihasta välittämättä maalimiehen rintamasuuntaan ja saikin arvostelussa moitetta siitä, että haukkuu "maalimiehen vapaan käden puolella"... Tuloksena otteista, piiloilla töpeksimisestä ja maalimiehen haukkumisesta 81 pistettä...

Heinäkuussa päästiin hyvin treenaamaan ja piilonkierrot saatiin ainakin toistaiseksi kuntoon. Seuraavaksi kisattiin Kouvolan piirinmestaruuskisoissa 9.8., jossa piilonkierrot menivätkin melko mallikkaasti (yksi treeni ko. kentällä takana). Muutenkin olin aika tyytyväinen koiran suoritukseen (etenkin kun ottaa huomioon, että koira oli "padonnut viettiään" viikon koiratarhalla eikä yhtään treeniä viikkoon ennen koetta), jälkivartioinnitkin oli paremmat ja otteet syvät. Purun lievästä pumppaamisesta ja selkäkuljetuksen välimatkan pitenemisestä johtuen pisteitä kuitenkin vain 88.

Seuraavat koitokset lienevät belgien rotumestikset 4.-5.10. Kuortaneella.

HAKU

Kuten alkuesittelyssä jo kerroinkin, kävimme Nasun kanssa vuoden ikäiseksi asti melko säännöllisesti hakuharjoituksissa. Ruoka oli hyvä moottori ja itsenäisyyden takia sillä ei ollut mitään ongelmia irrota pitkälle tai työskennellä pitkään yksin maalimiehiä etsien. Nenäänsä se näytti käyttävän hyvinkin järkevästi. Vireen noustessa koiran keskittymiskyky tai ohjattavuus/hallinta ei näyttänyt lainkaan kärsivän ja viettinsä se näytti kanavoivan tekemiseen. Ilmaisua koiralle ei rakennettu.

SATTUMIA VUOSIEN VARRELTA

Marraskuu  2007

Syksy on kulunut erinäisten (vaan toivottavasti ei "entisten") ystävien ja tuttavien nurkissa majaillen ja Nasua reenaillen. Tutuksi on tullut  pellot ja koulutuskentät eri puolilla Suomea. Ainakin kotiseututuntemus kasvaa tämän harrastuksen parissa!:)

Nasu on myös kunnostautunut metsästyskoirana (Niinisalossa jahdatun jäniksen lisäksi). Olimme Riihimäellä lenkkipolulla, kun huomasin Nasun viuhahtavan metsään "saalistusmeiningillä". Välitön vihellys ja koira kääntyy puskista iloisen itsetyytyväinen ilme naamallaan -oravan tuuhea häntä suupielestä riippuen... Piti mennä äkkiä koiran kanssa metsän puolelle, ettei perässä sauvakävellyt mummo olisi nähnyt mitä hänen koko talven pähkinöillä ruokkimalleen tupsukorvalle oli epäonnisesti käynyt. Ei voinut muulla lohduttautua, kuin että "evoluutio karsii"... Harmi ettei nahkoista makseta enää nykyään. Elikon turkki näytti aivan ehjältä!;)

Lokakuu 2007 

Unohdin kertoa hauskan sattuman viime syksyltä: talossamme on takka, jolloin piippuja pitää nuohota säännöllisesti. Viime syksynä nuohooja oli taas käynyt ja keittiön pöydällä oli laskun viereen jätetty lappu, jossa luki: "NASU ON KONE, T.NUOHOOJA"!! :) Kyllä nauratti. :)  Selitys  asiaan löytyy; meidän nuohooja on Kotkan alaosaston maalimies... :)

syyskuu 2007

Työharjoittelujakso Niinisalossa teki koirista tarhaeläimiä kolmen viikon ajaksi ja muutoksen käyttäytymisessä huomasi välittömästi: Nasu viihdytti itseään haukkumalla kaikki varusmiehet ja muut tarhalla liikkujat ja nyt on ääni kuin vanhalla tupakoitsijalla. Lisäksi eräs iltapissalenkki päättyi syvään ja rauhalliseen puruotteeseen jäniksen ympärille. Pupu oli jo siirtynyt taivaallisiin porkkanapeltoihin, joten tein Nasulle ensin "rauhan" ja käskin sitten irti. ;) Vähän pettyneenä se luopui saaliistaan. Jätettiin pupu ketuille yöpalaksi.

17.7.2007

Nasu on päässyt viettämään aurinkoisia kesälomapäiviä myös mökillä. Veljeni kanssa Nasu intoutui uimaan tuntitolkulla ja matkustamaan surffilaudalla mukana kuin vanha tekijä -seurauksena illalla vesihäntä, jota N jaksoi potea vain puolitoista päivää. Jäi nekin Ketorinit sitten ensi kerralle. Toinen kesän kohokohta oli vanhan vaahtomuovipatjan päätyminen kaatopaikalle. Malinois pääsi toteuttamaan "luonnonmukaista käyttäytymistään" repiessään 120 x 200 x 20 cm patjan pieneksi silpuksi, joka oli sitten helppo tunkea jätesäkkeihin.;) Riitaa veljeksille meinasi tulla kuin paremmastakin riistasta!;)  

Nasu tänään (5.5.2007) 3 v! ;)

Kevät on alkanut ihan mukavasti, ollaan päästy kohtuullisesti treenaamaan eikä suurempia takapakkeja tai loukkaantumisia ole tullut. Lenkeillä ollessa Nasu on ruvennut kartuttamaan emännän omaa "varusvarastoa": saldoon kuuluu tällä hetkellä kahdet hanskat, saapassukka, yksi villakauluri ja pari irtohihnaa! Ihan käyttökelpoista tavaraa, ja varastolla ne voi aina vaihtaa ehjiin ja puhtaisiin!;)

21.12.2006

Nasu pyrkii tekemään jokaisesta päivästä seikkailun! Viimeksi koiruus onnistui siinä puolustaessaan urhoollisesti kaikella 24kg elopainollaan kotipesää Santiksessa. Kotielämäämme oli päätetty elävöittää varusmiesten sotilaspoliisiharjoituksella aivan pihapiirissämme ja päivällä jo huomasin,että erityisesti Nasu otti tarjotusta elämyksestä kaiken irti haukkuessaan ikkunan alla "vaanivia" kaupukitaistelijoita ikkunalaudalla. Hieman huolestuneena lähdin kuitenkin takaisin koululle ruokatunnin päätyttyä muistellen naapurin kommenttia koiristani edellisen harjoituksen aikaan... Illalla kotiin tullessani oli ikkuna rikki, sirpaleita ja verta joka puolella! Onneksi syvähkö haava oli vain polvessa (eikä esim. kuonossa!) eikä sekään nivelessä -ja ennen kaikkea: onneksi oli tuplalasit ettei asevelvollisten harjoitus muuttunut "kovaksi" harjoitukseksi kesken kaiken!;)

2005 vuoden vaihteen tienoilla

Vain malinois voi olla niin tyhmä, että meinaa tukehtua ruokaansa...

Olin itse viikon mittaisessa harjoituksessa ja avomies eli huoltopäällikkö (olosuhteiden pakosta KEPO) hoiti koiria sen ajan. Koirilla oli kotiruokakuuri menossa, tarjolla uunissa "jankiksi" keitettyä riisipuuroa ja lihamureketta. KEPO oli mätkäissyt kuppeihin  sopivat annokset niitä sen kummemmin paloittelematta ja jätti koirat keittiöön syömään, kun meni itse seinän taakse takkaa syttelemään. Yhtäkkiä Nasu tulee horjuen, kieli suusta sinisenä riippuen KEPOn luokse ja tuupertuu tajuttomana jalkoihin! KEPOn ensimmäinen ajatus: "voi helvetti, mitä pataljoonan komentaja nyt sanoo, jos koirat kuolee käsiin!" ;) Ja eikun elvyttämään: ruokapala (nyrkin kokoinen!) kaivamalla pois suusta ja syvältä kurkusta työntämällä ruokapalaa ulkopuolelta ruokatorvea pitkin sai KEPO loput suun kautta ulos. Sitten neuvokas KEPO puhalsi vielä muutaman kerran sierainten kautta ilmaa keuhkoihin, kunnes havahtui Nasun hämmentyneeseen ilmeeseen ja vaivaantuneeseen hännän heilutukseen... Mitenkäs se menikään, että ahneella on paskainen loppu?? Onneksi paskiainen pelastui tällä kertaa KEPOn ripeän toiminnan ansiosta! Ehdotetaan KEPOlle hengenpelastusmitalia ja KEPO II -koulutustunnusta!