Miksi?

Käyttölinjaisen malinoisin hankkimista harrastus- ja kilpailutarkoitukseen tuskin tarvitsee perustella. Muitakin rotuja oli jälleen listalla, kun Rymy alkoi olla sopivan ikäinen uuden pennun hankkimiseksi, mutta koskapa halusin ehdottomasti suojeluun ja mahdollisesti työkoiraksi soveltuvan turren, ei vaihtoehtoja enää ollutkaan mielestäni kovin montaa. Tähän asti kaikki koirat, joilla olin kilpaillut, olivat lähinnä liian alhaisella viettimäärällä varustettuja ja nyt halusin päästä Ferrarin rattiin!;)

Töissä olin nähnyt muutamia upeita malinoisseja (toki myös useita hienoja sakemanneja!) ja keskustellut näiden ohjaajien kanssa. Halusin koirasta ensisijaisesti harrastuskumppanin ja niinpä painotin koiran sosiaalisuutta ja varmuutta normaalissa elämässä. Toivomuslista joulupukille (eli maili Skogstereille) kuului jotakuinkin näin: ”Koiran pitäisi olla ”tervepäinen”, nopea, vilkas, aktiivinen, saaliviettinen ja taistelutahtoinen sekä kestävän ohjaajalta pakotteita ja reagoivan niihin aktiivisesti, lisäksi itsevarmuutta, rohkeutta, kovuutta, dominoivuutta ja avoimuutta.”. Täytyy sanoa, että sitä sain mitä tilasin! :)

NASU oli pentueen pienin uros, ei millään lailla rääpäle, vaan hyväturkkinen ja tomera, mutta selkeästi pieni, vaalea ja korkeaotsainen -tästä syntyi heti vaikutelma pienestä porsaasta. Kun tähän vielä lisättiin sikamaisen röyhkeä ja häikäilemätön käytös ja vitsit urheasta suojelukoira-Nasusta, ei muuta nimeä voinut enää edes harkita! Nimensä veroiseksi Nasu on kasvanutkin -ts. jättänyt kasvamatta: taitaa olla pentueensa pienin, narttujakin pienempi ja ehdottomasti pienin näkemäni malinois uros!;) Ja taisipa myös emännän työympäristöllä olla osuutta NASU –nimeen…

NASU on ollut pennusta asti erittäin itsenäinen ja itseriittoinen. Luoksetulo ja leikkiminen piti opettaa heti 7-viikkoiselle pennulle myös pakon kautta, jotta pystyin elämään pennun kanssa, pitämään sitä vapaana ja luomaan hyvää koira-ohjaaja -suhdetta mm.leikin avulla.

Pentuaikana kehitettiin valmiuksia tulevaan: melkein joka päivä yksi ruoka piti tienata jäljeltä, leikkimisen avulla harjoiteltiin puruotetta, saalistamista, kontaktia ja rauhavaihetta. Välillä tehtiin tottelevaisuuden alkeita ruoan avulla, käytiin pimeissä tai korkeissa paikoissa, leikittiin sisällä ja liukkailla lattioilla, hypittiin huonekalujen päälle, jne. Nyt jälkeenpäin voi sanoa, että vastustamista ja hyppyjä olisi saanut opetella hieman tarmokkaammin...

Ensimmäisenä vuonna harjoiteltiin myös hakua kerran-pari viikossa, jotta etsintä ja hallinta olisi kunnossa. Ilmaisua koiralle ei tehty. Lähinnä ajattelin, että monipuolinen nenän käyttö ja ylipäätänsä yhteistoiminta ohjaajan kanssa loisi pohjaa mille tahansa harrastamiselle tai työtehtäville. Esine-etsintääkin tehtiin ja penikka oppi melko luotettavasti ilmaisemaan työkavereiden pöytälaatikoista tennispallot! :)

Koekausi avattiin 8.9.2007 josta saatiin IPO1-tulos, eli pääsimme siirtymään II-luokkaan. Siirto "kuninkaalliseen" ;) kolmosluokkaan saatiin 27.10.2007 Hauholla saavuttamalla IPO2. MM-karsinnoissa käytiin harjoittelemassa 14.-15.6.2008 ja saatiin tuloksena IPO3, myös piirinmestaruuksista saatiin hopean lisäksi koulari ensi kesää varten. (pm-kisoissa oli suojelussa kaikkiaan 3 osallistujaa, eli mitalisija oli alusta asti lähes varmaa!) ;)

Tulevaisuuden tavoitteisiin kuuluu suojelukokeiden arvokilpailut sekä mahdollisesti erikoisjälkikokeet. Mutta, aika näyttää!