Hovawartko palveluskoira?

Hovawart ei ole ehkä ensimmäinen rotu, joka tulee mieleen hankittaessa koiraa harrastus- ja kilpailutarkoitukseen. Tälle ennakkoluulolle on varmasti syynsä; ehkä kentällä on raahustanut hoffi jota ei ole osattu motivoida touhuun hyvällä eikä pahalla ja ohjaajaherkkä koira väistää jännittynyttä ohjaajaansa suuntaamalla mielenkiintonsa kaikkeen muuhun paitsi kentällä zombiena harppovaan ohjaajaan. Harrastuskäyttöön pentua hankittaessa on syytä varautua näkemään vaivaa sopivan pentueen löytämiseen, sillä turhan usein jalostustavoitteet käyttöominaisuuksien osalta saattavat olla II-luokan koulutustunnuksessa (jolla hovawart kuittaa serteillään MVA-tittelin)... Kuitenkin HYVÄ hovawartti pesee monen muun pk-rotuisen lajitoverin mennen tullen persoonallisuudellaan ja monipuolisilla käyttöominaisuuksillaan!

Rymyä ottaessa pohdin muitakin rotuja, mutta haluamani ominaisuudet näyttivät kuitenkin parhaiten löytyvän hovawartista: palveluskoirakoeoikeus, suurehko koko, toimiva rakenne, säänkestävyys, kokonaisvaltainen terveys ja tasapainoinen, mutta tempperamenttinen luonne vartiointiominaisuuksilla.

Rymy hankittiin alun perin seuraamaan Remun ja Rajun tassunjälkiä eli harrastuskaveriksi. Kuonomäen M-pentue vaikutti lupaavalta. Luotin pentuja pidemmällä aikavälillä tarkkailleen Mariannen taitoon valita eniten käyttökoiran ominaisuuksia ilmentävä pentu minulle.

Matruusi eli Rymy kotiutui vanhemman hoffin, Rajun, vallan alle. Rajun kuoltua muutaman kuukauden kuluttua sai Rymy periä paikan perhelauman ykköskoirana. Lähes vuosikkaaksi asti sai Rymy kasvaa hallitusti melkein "pellossa" eli sai laumahierarkiaa lukuun ottamatta elellä melko vapaasti, ennen kuin aloitin vaativamman koulutuksen.

Yleensä hovawart on erinomainen jälkikoira ja hyppääjä. Rymy nähtävästi kompensoi ilmavainuisuuttaan hyppyominaisuuksilla; kahden metrin koira-aita ylittyy tarvittaessa silminnäkijöiden mukaan "yhdellä loikalla"!;) Tästä seurauksena porttikielto erääseen koirahoitolaan... PK-harrastuksen kannalta Rymyssä on parasta sen saalisviettisyys, vilkkaus, toimintatarmo ja taistelutahto sekä sen taipumus aktiiviseen väistämiseen, jota on pennusta asti vahvistettu. Miellyttämishalu on toisaalta positiivista koulutuksen kannalta, mutta yhdistettynä erinomaiseen ohjaajan lukutaitoon se vaikeuttaa palautumista epäonnistuneista kilpailujen osasuorituksista tai pieleen menneistä harjoituksista. Hovawartille tyypilliseen tapaan Rymy on ulkona ja harrastuksiemme parissa täynnä intoa ja vauhtia, mutta sisällä lähes huomaamaton "talja" lattialla (edellyttäen että on saanut päivän aikana riittävästi aktiviteettejä). Ajoittaista kotikoiran elämää vaikeuttaa sen voimakas vahtimisvietti, joka on kuitenkin hovawartille tyypillinen ominaisuus.
Olemme kilpailleet jäljellä 3.luokassa, josta tuloksena käyttövalion arvo, juuri parahiksi emännän syntymäpäivänä 8.6.2004! :) Vierailtiin 2004 ensimmäistä kertaa Palveluskoirien SM-kilpailuissa, josta erittäin vähäisellä treenillä raavittiin kuitenkin kasaan kakkostulos ja 14.sija.

Kesä 2005 aloitettiin toukokuussa tarkoituksena katsastaa talven takainen osaamistaso. Saatiin 1.tulos, mutta SM-kokeet jouduin perumaan tapaturman takia. Nuorempi koira taklasi Rymyn puuta päin niin, että etujalasta lohkesi kannuskynsi juureen asti. 2 viikkoa ennen koetta kynsi jouduttiin poistamaan kokonaan ja arka ydin jäi paljaaksi.

Hakuharrastus on jäänyt harjoittelutasolle (yhdet PAHA1 kokeet ilman tulosta) ensin treeniryhmän puuttumisen ja jälkiharjoitteluun keskittymisen vuoksi, sittemmin en ole viitsinyt rasittaa koiraa nopeilla, repäisevillä spurteilla selittämättömän, tällä hetkellä oireettoman polvivamman takia (vauhdin hidastaminen ei tietenkään ole vaihtoehto Rymylle).

Jatkossa tavoitteisiin kuuluu terve ja viriili eläkeläiselämä! Harrastuskoiran tehtävän on Rymy täyttänyt; sen kanssa on ollut mukava harrastaa lajia kuin lajia!